tiistai 17. tammikuuta 2012

5 KUUKAUTTA TAKANA 6 KUUKAUTTA EDESSÄ

Ihan unohtu sitä sen enempää ajatella mutta 5 kuukautta tuli pari päivää sitten täyteen mun ja Norjan vaihtovuoteni kanssa. Meillä on ollut yhdessä alamäkiä mutta sitäkän suurempia ylämäkiä ja hetkiä siellä vuoren kaiken korkuisilla huipuilla. Alamäistä ollaan yhdessä selvitty, joskus helpommin, joskus raskaammin. Joskus siihen menee kaksi minuuttia joskus tuntuu siltä, että koko maailma kaatuu ja särkyy pirstaleiksi. Silloin tuntuu, että edes kotona ei olo helpottaisi. Ylämäet taas on ollut sellaista kyytiä, että ekat pari kuukautta hurahti niin nopeasti, että en edes muista kaikkia tekemiäni juttuja.

Nyt ollaan kaamoskin melkein voitettu ja tänään puolen tunnin matkan päästä meiltä oli mahdollisuus nähdä ensimmäiset auringonsäteet KAHTEEN KUUKAUTEEN, siis toistan AURINKO EI OLE PAISTANUT KAHTEEN KUUKAUTEEN. (paitsi et tänää sato vettä eli kukaan ei vielä täällä sitä aurinkoa oikeasti ole nähnyt haha)Ens viikolla aurinko saapuu Tromssan keskustaan ja meijän kylässä tuntureiden takaa voi sen nähdä kahden viikon päästä siinä helmikuun alussa. Voin sanoa, että tää on ollu rankkaa aikaa ja vaikka olin takuu varma, että eikai kaamos nyt tällaselle peripohjaselle suomalaiselle nyt juttu eikä mikään voi olla ni oli se! Ei todellakaan tulis mielenkään stadissa, että ei olisi näin pitkää aikaa ilman auringon sädettäkään, täällä sitä on vain oltava. Ainakin olen taas oppinut arvostamaan yhtä asiaa.

Muuten kaikki on hyvin. Olin tänään pitkästä aikaa mun ystävän Marian kanssa kahvilla, pääsin vihdoin oikean tasoiseen Saksan ryhmään ja huomenna alkaa elokuvaviikot mun osalta täällä Tromssan filmfestivaaleilla. Glad Fanni! Mutta kaikista ihanista asioista täällä mun luona te rakkaat ihmiset puututte, ikävä on kova. En tiiä mitä tekisin ilman kaikkia näitä nykyaikasia sosiaalisia välineitä xx

Aleksandran kanssa vietettiin viime viikolla paljon aikaa kun meillä oli sellanen erikoisviikko koulussa ja meillä oli paljon päiviä jolloin päästiin aikasin koulusta tai meillä oli vapaa tunteja:







 Kahvittelemassa Marian ja Christinan kanssa tänään:


ps. lupaan ottaa taas hienoja oikeita kuvia mun elämästä enkä tällasia puhelin snap-shotteja HETI KUN AURINKO ARMAS TULEE TAKAISIN!!


Pozdrowienia dla mamy Aleksandry , która regularnie czyta mojego bloga !!! heheheh

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

fabelhafte Bilder!!! DANKE
Kiitos kun jaat kokemuksesi meidän kanssa.

reipasta menoa vuodelle 2012
Toivottavasti nähdään !
Kaarina

Fanni Eriikka kirjoitti...

Kiitos kiitos ja on ilo jakaa iloja myös teidän kaikkien lukijoiden kanssa! Ich wünsche es auch!xx