maanantai 23. tammikuuta 2012

KAAMOS ON OHI!

Kävelin tänään kouluun meijän koulun edessä olevaa mäkeä ja rupesin kattelemaan koulurakennusta sitä lähestyessäni, se näytti jotenki erilaiselta. Kävelin vähän matkaa ylemmäs ja tajusin sen kylpivän AURINGON VALOSSA! Jatkoin kävelyä tiheämpään tahtiin ja puolessa välissä tunsin auringon säteet mun naamalla, niin uskomaton tunne, että en ees osaa sitä kuvailla. Seison siinä yksinään kuin mikäkin pöhkö joku viis minuuttia ennen kuin kykenin hakemaan kaverit sisältä katsomaan sitä mun kanssani. Tällästä asiaa on vaikee selittää jos ei ole itse kaamosta kokenut ja moni teistäkin pitää mua ihan höperönä ku luette tätä tekstiä. Totta se kuitenkin on, että nää kaks kuukautta kaamosta on ollut ihan uskomattoman rankkoja ja oon aina Helsingissä aatellu, että mun elämä on niin rankkaa ku koko ajan on pimeää mutta siellä en vielä oikeesta pimeydestä mitään tiennytkään. Joka tapauksessa olen taas yhden kokemuksen rikkaampi. Olen kokenut kauniin syksyn, alku talven ja kaamoksen. Kolme osiota ja takana, vain alkukevät, kevät ja kesä edessä. Ei paha, kukapa ei keväästä ja kesästä tykkäisi;)

Ei kommentteja: