maanantai 11. kesäkuuta 2012

MITT HJERTE

Moikka ystäväiseni, en oo yksinkertaisesti ees aatellu tätä mun blogia tai oikeestaan unohin jo hetkeks sen olemassa olonkin. Tänään tulee kuusi kokonaista päivää täyteen siitä kun saavuin takaisin Helsinkiin, kotiin ja olo on vieläkin vähän sekava. Tekis mieli pomppia ilosta mutta silti vähänkin tunteellisissa tilanteissa tulee tippa linssiin ja purskahdan itkuun. Mut otettiin heti lentokentän portista ulos tullessani asti sydämmellä vastaan ja kaikki kaverit on ollu tosi ihania, ketä nyt oon ehtiny näiden parin päivän aikana näkemään. Jopa sellasia kavereita keneen en ollut vuoden aikana välttämättä näkemään, oon nyt taas saanut uuden kontaktin! 

Mulla alko heti lauantaina työt Porvoon vanhassa kaupungissa mun tädin liikkeessä, joka on auttanut mua pääsemään kiinni rutiineihin. Sekin on kiva kun saa puhua tosi paljon englantia, saksaa ja jonkin verran ruotsia ni pysyy tää tällanen kansainvälinen fiilis koko ajan yllä. Vaikka mulla onkin vaikka mitä koko ajan ystävien, perheen ja työn parissa ni silti mulla on aikaa miettiä KOTIA TROMSSASSA. Oon koko kevään oottanut vaikka kuinka kauan tätä kotiin pääsyä, ystävien ja perheen jälleen tapaamista ja helppoa elämää isossa kaupungissa, jossa on aina busseja saatavilla. En kuitenkaan kaiken sen odotuksen keskellä ees kunnolla tajunnu, että millasta ihan oikeasti  niitten Norjassa olevien ystävien ja perheen jättäminen olisi. Mun on pakko nyt vaihtaa biisit mun ipdista, koska ne kaikki muistuttaa mua heistä. Vaikka kuinka ihanaa olisi muistella kaikkia ihania muistoja ni mäö en ole siihen vielä valmis. Mun sydän on niin visusti vielä siellä rajan toisella puolen, että en voi vielä muistella kaikkia niitä juttuja ilman kyyneleitä. Onneks yks mun kaveri osas sanoo fiksusti lentokentällä Norjasta lähdettyäni, että ''Fanni, vaikka tää nyt tuntuis niin kamalalta ni muista, että ikävä vaan vahvistaa ja tekee ihmissuhteista vaan entistäkin tiivimpiä'' ja näinhän se menee... Onneks me ollaan vasta nuoria ja koko elämä on vielä edessä. Monia mahdollisuuksia ja me ehditään nähdä vielä monia satoja kertoja. Nyt keskitytään täällä olennaiseen: Suomen rakkaisiin. Onneks mulla on täällä heidät!

Hello dear friends, like I promised I'll post also my texts in english so all my loves around the world could also understand and share my feelings. Unfortunately I've simply been too busy to post anything before today but I started to work at my aunts store and I've been just meeting my dear friends here in Helsinki and enjoying life in my city Helsinki, at home. All the little things like working with my mom and aunt has became such a great opportunity to spend time with them and once again i've realized how important my family is to me! I've also met a lot of good friends and some people I haven't even been so close during my exchange year but now we met and it was really nice.

It's so nice that I'm working in a place where are a lot of tourists around the world and I've been talking a lot of english, german and a bit of swedish. Even I've kinda back in the life in Finland, I can feel that my heart is still in Norway, where half of my best friends are... I had now idea how hard this is going to be but I'm sure that we all will meet again and it will be as soon as possible. Like one of my friends said there at airport when we left '' But Fanni, always remember that missing someone just ,makes the friendship stronger and u'll set a much bigger price for it'', I totally agree and this is not a end it's just a great beginning. Miss and love u so much!

Sorry about all the grammatical or other mistakes but I'm really tired and I just can't correct the text right now haha!





























1 kommentti:

Gianna kirjoitti...

fantastikse bilder <3