torstai 25. joulukuuta 2014

TALVEN SATUMAAN SUOJELIJA

Tänä vuonna en kyllä muuta toivonut kuin rauhaa, rakkautta ja salaa myös sitä valkoista joulua. Vielä perjantaina laskeutuessani Helsinki-Vantaalle maisema näytti siltä, että tulin vapuksi enkä jouluksi kotiin... 

Optimistinen ajattelu kuitenkin kannatti (niin kuin aina!) ja niin se lumi taas leijaili tänne pohjolaan, luoden kauniin talven satumaan, ei vaan sydämiimme mutta myös luontoon. Luminen maa kiiltelee jäisine timantteineen ja puut kuorutettu kauniilla lumivapalla. Minua, kuten monia teitäkin niin huolettaa tämä ilmaston muuttuminen ja surkean, lähes lumettoman viime talven jälkeen tuntuu siltä, että tätäkö tämä nyt tulee olemaan. Onneksi ei sittenkään. Lumi oli ehdottomasti paras joululahja, joka antoi toivoa siitä, että peliä ei ole vielä menetetty. Vielä on valkoisia jouluja ja paukkuvia pakkasia, kevään jälkeen lämpimiä kesiä ja kauniin ruskaisia syksyjä. Ja tästä haluamme pitää kiinni.

Näin muumeja katsellen kasvaneena ja Tove Janssonin tarinoita rakastavana ikuisena lapsena, oli ihanaa päästä merimaisemiin. Oltiin perheen kanssa aurinkoisessa Uutelassa ihan muumeina nauttimassa talvipäivästä veden äärellä. Mukana tietenkin kaakaota ja niitä muumipipareita. Mieli lepää, on hyvä olla ja helppo hengittää.









Ei kommentteja: